Juliaanan kokemuksia

SIRYE-vaihto Alberta, Kanada, heinäkuu 2013

Juliaana Mehto

Heinäkuussa 2013 sain vihdoin toteuttaa kauan haaveissa olleen unelmani, kun matkustin Kanadaan, Albertan provinssiin viettämään vaihtarielämää kuukauden ajaksi.

Matkaan lähdettiin nelihenkisen seurueen voimin, johon kuului minun lisäkseni Liisa Vantaalta, Helinä Joensuusta sekä Hanna Turusta. Kyseessä oli kaikkien meidän ensimmäinen reissu valtameren toiselle puolelle, joten arvatenkin odotukset olivat korkealla. Vaihdoimme menomatkalla konetta kerran, Chicagon valtavalla lentoasemalla, jossa terminaalista toiseen siirryttiin junalla. Fiilis lentokoneesta ulos astuessa oli jo jenkkilässä huikea: täällä sitä ollaan suuressa maailmassa.

Calgaryyn, eli varsinaiseen määränpäähämme, saavuimme noin vuorokauden matkustamisen jälkeen. Kentällä meitä oli vastassa paikallista 4H-väkeä, jotka kuljettivat meidät Calgaryn yliopiston residenssiin, jossa yövyimme ensimmäisen yömme. Jo samana iltana päästiin kuitenkin ihmettelemään suurkaupungin pilvenpiirtäjiä eri näköalapaikoista.

Seuraavana aamuna tuhdin kanadalaisen aamupalan jälkeen Tori ja Andrea, jotka olivat huolehtineet meistä aina tulostamme saakka, kuskasivat meidät perheisiimme. Minun perheeni asui Olds-nimisessä pikkukaupungissa, noin tunnin ajomatkan päässä Calgarysta. Oli ihanaa viimein tavata uudet perheenjäseneni! Perheeseeni kuului vanhemmat Murray ja Tanya, sekä yhteensä viisi tytärtä: Reanne 17 vuotta, Emma 16 vuotta, Isabelle 14 vuotta, Chloe 12 vuotta ja Elise 10 vuotta. Lisäksi pihapiiristä löytyi viisi hevosta, kolme kissaa sekä koira.

Suurin osa päivistä kului tien päällä perheen voimin reissussa ollessa. Kävimme mm. Calgaryssa lukemattomia kertoja, West Edmontonin valtavassa ostoskeskuksessa, josta löytyi esimerkiksi sisähuvi- ja vesipuistot, Red Deerissä Westerner-päivillä, Banffin kansallispuistossa kahdesti, Drumhellerin kuuluisassa dinosaurusmuseossa, vuoristossa retkeilemässä ja Gull-järvellä veneilemässä. Yksi koko matkan opettavimmista kokemuksista oli kuitenkin High Riverin kaupungissa vierailu. Monia päiviä jatkuneet vesisateet olivat aiheuttaneet tulvia, jotka tekivät tuhojaan High Riverin tavoin useissa eteläisen Albertan kaupungeissa. Minä ja host-vanhempani Murray ja Tanya lähdimme kirkon vapaaehtoisporukan mukana avustustöihin High Riveriin. Näky paikan päällä oli lohduton: osa kaduista lainehti edelleen vettä, ja lähes joka ikinen alueen taloista oli ollut asumiskelvoton ainakin jonkin aikaa. Päivä kului taloja, autotalleja ja katuja mudasta puhdistaessa.

Vaikka tekemistä ja erilaisia reissuja riittikin, oli aikaa myös urheiluun. Päiväni alkoivatkin usein reippaalla juoksulenkillä muiden sisarusten vielä nukkuessa. Albertan aakeus ja laakeus olivat kyllä mieleeni, mutta ei lenkkeily tasaisissa maisemissa ollut ihan niin mielekästä kuin täällä kotipäässä. :)

Perhe asui tavallisessa kaksikerroksisessa omakotitalossa, jossa vietimme paljon aikaa etenkin perheen nuorimmaisten lasten kanssa, vanhempien sisarusten ja vanhempien ollessa töissä. Meillä oli Isabellen, Chloen ja Elisen kanssa tapana ottaa polkupyörät alle ja pyöräillä muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Oldsin keskustaan kahville tai muuten vaan viettämään aikaa. Täytyy muuten kehaista kanadalaista Tim Hortons-nimistä kahvilaketjua, sillä olen nimittäin melko varma, että mistään ei saa parempia donitseja tai frozen lemonadeja! Niitä herkkuja onkin jo tullut vähän ikävä.

Neljäs viikkoni Kanadassa poikkesi aikaisemmista kolmesta aika tavalla, sillä osallistuimme kahden muun suomalaistytön kanssa Club Weekille, eli viikon mittaiselle leirille Olds Collegessa. Leirille osallistui minun, Liisan ja Helinän lisäksi kaksi tyttöä Taiwanista sekä noin yhdeksänkymmenpäinen joukko kanadalaisnuoria ympäri Albertaa. Viikon aikana tutustuimme paikallisen 4H:n toimintaan, sekä jaoimme totta kai myös omia kokemuksiamme Suomen 4H:sta. Club Weekin ohjelmaan sisältyi eri ihmisten vierailuja, paljon liikuntaa, erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja ja kahdet tanssiaiset, joista toiset olivat samalla myös naamiaiset. Yhtenä iltana vietimme tooga-juhlia, joihin tietenkin pukeuduttiin kreikkalaisittain ja syötiin kreikkalaista ruokaa, ja toisena iltana ohjelmassa olikin jo Talent Show, johon jokainen sai halutessaan osallistua. Me suomalaistytöt pistimme kortemme kekoon ja lauloimme Maamme-laulun. Muistan vieläkin, kuinka koko sali hiljeni meidän aloittaessamme ensimmäisen säkeen. Vaikka kykykilpailussa ei valittukaan varsinaista voittajaa, tulivat monet kehumaan nimenomaan meidän esitystämme parhaaksi. Oli mukava kuulla, että hätäpäissämme keksitty ohjelmanumero oli kanadalaisten mieleen! Club Week oli kaikin puolin loistava kokemus ja jopa reissun paras viikko. Sain paljon uusia ystäviä ja myös rutkasti lisää itsevarmuutta.

Club Weekin jälkeen palasin vielä kahdeksi päiväksi host-kotiini yhdessä Helinän kanssa. Keskityimme lähinnä vain nauttimaan viimeisistä päivistämme Amerikan mantereella, mutta kerkesimme joka tapauksessa tehdä vielä toisen reissun Banffin kaupunkiin, jonne pääsemisestä Helinä oli haaveillut koko matkansa ajan. Viimeinen kokonainen vaihtopäivä kuluikin siis vuoriston keskellä sijaitsevan turistikaupungin sykkeessä.

Lähtöpäivä koitti lopulta odotettua nopeammin. Aamu meni pakatessa ja perheen kanssa viimeisiä yhteisiä hetkiä viettäessä. Lentoasemalle päästyämme oli enää hyvästien aika. Vaikka odotinkin jo kotiin pääsyä, oli lähtö ja uusien rakkaiden ihmisten toiselle puolelle maailmaa jättäminen yksi elämäni rankimpia kokemuksia. Kotiin lensimme Toronton kautta ja matka sujui ongelmitta reissun tapahtumia kerratessa.

Kaiken kaikkiaan heinäkuu 2013 oli uskomaton kokemus ja mahdollisuus. Kiitos 4H:lle loistavasti järjestetystä ikimuistoisesta matkasta!