Work Aware

Nuorisotyöttömyys kiinnosti nuoria Maltalla

Kirjoittaneet: Asta Hintikka ja Sofia Eskelinen

Seitsemän nuorta ja yksi ohjaaja Konneveden 4H-yhdistyksestä lähti maanantaiyönä 8.7 ajamaan Konnevedeltä kohti Helsinkiä, lopullisena kohteena Malta, se pieni saari Välimerellä. Osa meistä tietäen mikä Maltalla odottaa, osa matkalla täysin uutta kohtaamaan. Väsynyt seurueemme selvisi Helsinkiin ja aamun sarastaessa lensimme Frankfurtiin ja sieltä edelleen Maltalle. Vastaanotto Maltalla oli lämmin, niin ilmaston kuin ihmistenkin puolesta. Jännittyneinä suuntasimme kohti Marsaxlokk Youth Activity Centeriä, nuorisokeskusta jossa majoittuisimme seuraavat 10 päivää. Ennalta tiesimme paikasta vain netissä jaettujen kuvien verran.

Matkamme tarkoituksena oli osallistua nuortenryhmävaihtoon yhdessä maltalaisten, italialaisten, romanialaisten ja latvialaisten nuorten kanssa. Ryhmävaihdon teemana oli Euroopassa paljon esillä oleva nuorisotyöttömyys. Ensimmäisten päivien aikana panostimme tutustumiseen ja erilaisiin ryhmäyttämisharjoituksiin, jotta oppisimme tutustumaan toisiimme.  Me suomalaiset vedimme koko porukalle ”nimijumpan”, jossa tarkoituksena oli oppia muistamaan toisten nimet paremmin liikkeiden avulla. Jokainen ringissä keksi oman liikkeensä ja yhdessä toistimme nimiä ja liikkeitä. Neljänkymmenen ihmisen liikkeiden ja nimien toisto sekä auringon armoton paahde kyllä herättivät – ja kyllä alkoi nimet jäädä mieleen!

Pääsimme tutustumaan myös Maltan vanhaan pääkaupunkiin Mdinaan, jossa jakauduimme jälleen sekalaisiin ryhmiin ja suuntasimme aarteenmetsästykseen. Ohjeet kuljettivat meidät läpi ”Hiljaisuuden kaupungin” vaatien meitä tekemään erilaisia tehtäviä matkan varrella. Vastailimme kysymyksiin, otimme kuvia ja jopa tanssimme aukiolla saadaksemme pisteitä kasaan. Eniten pisteitä kerännyttä ryhmää emme tiedä vieläkään, mutta tärkeintä lienee se, että pidimme hauskaa ja opimme tuntemaan toisiamme paremmin. Kaikki kylät Maltalla tuntuvat oikeastaan olevan yhtä kylää, sillä saari on vain 47 kilometriä pitkä ja 14 kilometriä leveä. Maasto on kuivan ja karun näköistä, keltaista kiveä on käytetty kaikenlaiseen rakentamiseen ja metsiä ei juuri ole. Viljelykset pilkahtelevat vihreinä siellä täällä, talot on rakennettu vieriviereen. Totaalisen erilaista verrattuna siihen, mihin olemme Suomessa tottuneet.

Aluksi englanniksi puhuminen tuntui hankalalta, mutta aivan itsestään se alkoi sitten sujua päivä päivältä paremmin ja luontevammin. Ryhmävaihdon edetessä tutustuimme muihin nuoriin paremmin ja keskustelimme nuorten tilanteesta ja työllistymisestä ja miten ne eroavat eri maissa. Pari päivää vietimme vapaaehtoistyötä tehden lastentarhassa ja nuorisokodissa. Ami suuntasi puutarhatöihin nuorisokotiin, me tytöt menimme Zabbarin kylään, jossa kohteenamme oli St. Angela’s Nursery School. Nunnien ylläpitämässä lastentarhassa oli paljon tuoleja ja pöytiä vailla uutta maalipintaa. Huonekalujen lisäksi maalasimme myös suuria väliovia.

Ryhmävaihdon aikana pääsimme tutustumaan uusiin kulttuureihin, opimme puhumaan sujuvammin englantia, pääsimme auttamaan toisia, opimme arvostamaan kotimaatamme ja suht hyvää nuorten tilannetta täällä. Esimerkiksi latvialaiset nuoret ovat kuukauden kesätöissä ja saavat silti pienemmän palkan kuin suomalaiset nuoret kahden viikon työstä. Italiassa ei taas ole juurikaan töitä nuorille vapaana ja ne vähäisetkin työt jaetaan suhteilla. Mutta ennen kaikkea saimme rohkeutta tehdä, toimia ja kokeilla. Huomasimme, että voimme oppia pienistäkin asioista ja pärjäämme oman mukavuusalueen ulkopuolellakin.